sleep

Sitä samaa...

2006-03-07T22:57:00+02:00

Jeps,eilinen oli taas päihdeterapiapäivä.Samaa peruspaskalässytystä,ku aina ennenki.Osasin jo aavistaa lähes kaikki kysymykset ja mun vastauksiin liittyvät kommentit.Mutta se siitä,tai kai siitä jotain apua on,ku alan ammattilainen on toisella puolella pöytää.Mutta aika-ajoin mietin,että vertaistuki ois paljon parempaa....Tulee vaan sellanen olo,että mitä se akka tietää mistään päihderiippuvudesta?!?Kirjasta vaan lukenu ja yrittää päteä!No se siitä...Pientä ahdistuksenpoikasta pukkaa,ku pitäs kertoo parille kaverille mielipiteitä heidän henk.koht.ongelmista...Ei jaksais,ku on niistä omastaki takaa!Eipä silti viiti hylätä kavereita hädän keskellä ja onhan se kivaa ku joku arvostaa mun näkemystä:)Mutta energiaa se vie!Tiedän jo etukäteen,että mun pitää sitten perustella mielipiteeni todella hyvin,kun ei varmaan yksiselitteinen vastaus kelpaa.Aika hassua toisaalta,joku kysyy Sinun neuvoa,mutta jos se poikkeaa kysyjän katsantokannasta olet väärässä:D Siis älä kysy.....!Tai kysy,mutta kysy varoen:)

ZZZzzzZZZ

2006-03-05T12:26:00+02:00

Sunnuntai ja huomenna töihin:( Miksi viikonloppu on noin lyhyt?No ei auta valittaa,ku vielä vähän aikaa sitte vietettiin 6 päiväistä työviikkoa.Tyttö oli mun luona la-su...Aika haikeeta oli erota..Taas se kysy,että miksi isillä on oma,eri koti...Mitäpä tohon sanois?Aika vaikeeta alkaa selittään 3-v lapselle parisuhdekiemuroita.Kiva seurata miten se kasvaa ja oppi joka päivä jotain uutta:D Meidän aikuistenki pitäs olla yhtä elämäniloisia ja tietyssämäärin jopa uteliaita elämän pientensuurten kysymysten edessä.Milloinkahan meistä tulee sellasia,että elämästä tulee vakavaa?Siis liian vakavaa....Tiedän joitaki tyyppejä,jotka stressaa joka asiasta..Millonka saa lapsia,parempaa työtä etc.Ja tiedän myös,että kukaan ei heitä jaksa kuunnella.Ei edes ne jotka ovat samanlaisia....Ristiriitaista,eikö?"onni on toinen ihminen",joku viisas on sanonut..Mun mielestä onni on se,että tunnet itsesi...Kaikki puolet,jopa sen lapsellisen puolen,jota kaikki "aikuiset" niin karsastavat.Minä en tunne itseäni läpikotaisin,mutta ehkä jonain päivänä tunnen.Mutta täytyy muistaa,että itsetutkiskelu on jossainmäärin pelottavaa......Jatkan itseni opiskelua,eikä pelota....Vielä..

Jotain uutta:D

2006-03-02T19:48:00+02:00

Tänään oli aika tavallinen työpäivä,paitsi että meille tuli uus työntekijä.Ihan o.k:n oloinen kaveri.Firmalla olisi näin ollen juomingin viikonloppuna.Taidan passata ne,koska on mukavampaa viettää laatuaikaa oman kullan kans;D.Ja muutakin hyviä uutisia!Kaikki minut tuntevat tietävät,että musta on kiva puhua...Joskus vaan kuulijat on hakusessa xD.MuttaMutta,nou hätä! Nyt lukiolaisten on PAKKO kuunnella mua,ihan kokonaiset 45minuuttia:)Meen puhumaan päihderiippuvaisten elämästä,kuntoutuksesta yms.2 lukioon....Kai meikä on se varoittava esimerkki...!Ja suuri kiitos tästä mahdollisuudesta päihdeterapeutilleni.!Jännittää jo nyt,mutta kai se vielä kasvaa ennen h-hetkeä....En ajatellu kirjoittaa etukäteen mitään puheita,vaan puhua sitä mitä päähän tulee ja antaa heidän esittää välikysymyksiä.....No näillä jatketaan:)

Minä...?

2006-03-01T22:16:00+02:00

"Sun iltas pilas sama kuokkavieras,joka booliin räkäs

pöytähopeat anasti,raamatun häpäs

lykkäs videoihin härskin pätkän

sun huulees huumesätkän

jos kaikki negatiivinen on positiivista,niin mä oon vitun hyvä jätkä!

Just sitä sorttia jota sä rakastat vihata,

se jolla ei oo mitään menetettävää,sen mainetta ei voi enempää liata....."

----Petos----

Juups,mikä satuttaa?Se kun joku jonka tunnet kertoo totuuden sinusta jota et halua kuulla? Juuri SE!Älä siis kysy,vaan kääriydy pumpuliin,omiin ajatuksiin,koska mitä ne muut tietää? Sinä hallitset itseäsi,hyväksyt virheesi,muut eivät vaan edes halua ymmärtää sua! Pakene,juokse,hankkiudun niide lähellä,jotka myötäilevät sinun pumpulimaailmaasi! Siis älä kasva olethan jo valmis......

Terapiaa......

2006-02-27T21:58:00+02:00

Maanantai,eli viikottainen päihdeterapiapäivä.Samat alkulässytykset,eli "miten menee?" jne.Tänään puhuttiin mun ajasta katkolla ja miten se meni.Esitin toivomuksen,että niin alkuvaiheessa hoitoa ei juurikaan keskusteltaisi päihdeongelmaan johtaneista syistä.Koska arpien repiminen alkuvaiheessa on tosi tuskallista....Moni oli kanssani samaa mieltä katkolla,että tuli entistä pahempi olo,kun syitä puitiin.Mielestäni hoidon tulisi keskittyä vain ja ainoastaan katkolla akuutin päihdeongelman poistamiseen.Yllätys kyllä terapeuttini oli samaa mieltä ja aikoi toimittaa asian eteenpäin:).Saa nähdä miten asia etenee...Työnantaja näyttää aina niin kypsältä ku tuun päihdeterapiasta.No oon ollu avoin asiasta hänelle,eli ongelmaa ei pitäisi olla....:)Olo on muuten ihan hyvä,mutta oon huomannu yhden uuden puolen itsestäni.Pelkään muutoksia.Ehkäpä sen vuoksi,koska nyt on hyvä olla ja alitajunta varoittaa menneestä....Millonkahan se menneisyyden piru poistuu mun olkapäältä kuiskimasta?Välillä tuntuu tosi vaikeelta,kun osaa kavereista ei näe ollenkaan.En voi pitää heihin yhteyttä,koska saatan taas sortua....En usko olevani vielä niin vahva,että voisin kohdata jotain heistä...Monesti mietin mitähän sille tai sille kuuluu.Tuskinpa kovin hyvää,mutta tiedän etten voi heitä auttaa,koska muutos lähtee itsestä.Ei jonku toisen pyynnöstä.....Tukijoita toki tarvitaan,mutta jos ei ole halua niin kaikki on yhtä tyhjän kanssa....

Avoin kirje ystävälleni...

2006-02-25T13:23:00+02:00

Kävelen kohti sun viimeistä leposijaa.Vastaan tulee tuo vanharouva,joka kans käy täällä.Kaiketi miehensä haudalla.Tervehdin häntä.Meistä on jo tullut tuon rouvan kans "tuttuja".Tervehditään aina,kun ohi kävellään.Sun hautakives on lumessa,putsaan sen ja asetan kynttilän.Ei tuule ja liekki lepattaa rauhallisesti.Katon sitä ja taas alan muistelemaan menneitä aikoja sun kans.Muistatko,miten me tavattiin?Ala-asteella vuorenvalloituksessa:)Kahdestaan pidettiin vuori hallinnassa.Siitä asti oltiin parhaita kavereita.Pyörällä poljettiin pitkin katuja ja kaikki oli niin huoletonta...Muistatko,kun meillä ei ollu koskaan rahaa ja alettiin varastaan kaljatölkkejä ja myytiin ne juopoille.Siitäkai se kaikki alkokin,ehkäpä....Me kasvettiin ja rikokset kasvo samalla.Mä jouduin laitokseen ja sä olit ainoa,joka kävi mua moikkaamassa,kiitos siitä....Mulla alko meneen tosi huonosti,käytin päihteitä ja elämä oli vaikeeta.Sä soitit mulle ja sanoit,että mun pitää alkaa elään normaalia elämää.Naurahdin sulle ja sanoin,että miten munkaltaisesta voi tulla normaali.Mä olin ihan sekasin ja sä kysyit missä oon.Sanoin paikan ja tulit sinne.Veit mut kotiis ja aloit järjestään mulle hoitopaikkaa....Mä istuin hiljaa sun sohvalla ja häpesin....Veit mut katkolle ja sanoit,että ollaan me pahemmanki läpi menty...Me?Minähän tonne katkolle oon menossa,et sinä!Myöhemmin ymmärsin mitä tarkoitit....Sä jaksoit tukea mua koko ton ajan,kiitos siitä..Mä kysyin sulta miten sä jaksat tukea mua.Sä vastasit,että koska tunnet mut,ne muut ei.Se kuulosti mahtavalta,joku usko muhun!Selvisin kuiville ja suurin kiitos siitä sinulle!Mä muistan aina sen päivän,ku kuulin sun poismenosta.Puhelin soi,tuntematon numero.Vastaan ja siellä on äitis...Hän itkee ja kertoo,että oot poissa,ikuisesti....Mä en saanu henkeä...Puhelin tippu lattialle..Sä poissa?!?Miten se voi olla mahdollista?Lähdin kävelemään,hortoilin pitkin katuja...Sitten pysähdyin puistonpenkille ja itkin...Mä oisin halunnu kertoo sulle miten paljon sä oot auttanu mua....Miten mä sen nyt teen?Sua ei oo enää...Hautajaisissa katon sun arkkua,sä oot siellä.Pappi puhuu jotain,en tiedä mitä,kaikki menee ohi korvien.Sut lasketaan haudan lepoon,mutta tiedän että me vielä joskus tavataan....

Kiitos kaikesta,rakas veriveli sä elät mun sydämmessä aina.

Nuku hyvin......