Maanantai,eli viikottainen päihdeterapiapäivä.Samat alkulässytykset,eli "miten menee?" jne.Tänään puhuttiin mun ajasta katkolla ja miten se meni.Esitin toivomuksen,että niin alkuvaiheessa hoitoa ei juurikaan keskusteltaisi päihdeongelmaan johtaneista syistä.Koska arpien repiminen alkuvaiheessa on tosi tuskallista....Moni oli kanssani samaa mieltä katkolla,että tuli entistä pahempi olo,kun syitä puitiin.Mielestäni hoidon tulisi keskittyä vain ja ainoastaan katkolla akuutin päihdeongelman poistamiseen.Yllätys kyllä terapeuttini oli samaa mieltä ja aikoi toimittaa asian eteenpäin:).Saa nähdä miten asia etenee...Työnantaja näyttää aina niin kypsältä ku tuun päihdeterapiasta.No oon ollu avoin asiasta hänelle,eli ongelmaa ei pitäisi olla....:)Olo on muuten ihan hyvä,mutta oon huomannu yhden uuden puolen itsestäni.Pelkään muutoksia.Ehkäpä sen vuoksi,koska nyt on hyvä olla ja alitajunta varoittaa menneestä....Millonkahan se menneisyyden piru poistuu mun olkapäältä kuiskimasta?Välillä tuntuu tosi vaikeelta,kun osaa kavereista ei näe ollenkaan.En voi pitää heihin yhteyttä,koska saatan taas sortua....En usko olevani vielä niin vahva,että voisin kohdata jotain heistä...Monesti mietin mitähän sille tai sille kuuluu.Tuskinpa kovin hyvää,mutta tiedän etten voi heitä auttaa,koska muutos lähtee itsestä.Ei jonku toisen pyynnöstä.....Tukijoita toki tarvitaan,mutta jos ei ole halua niin kaikki on yhtä tyhjän kanssa....